Valmis takasiipi, josta puuttuvat vielä siirtokuvat.

Näyttelykorin siiville tulee kätevä teline, jossa ne säilyvät hyvässä kunnossa silloin kun eivät ole autossa kiinni.

Takasiipikin jäi toistaiseksi ilman siirtokuvia, mutta tarkoitukseni on myöhemmin käsitellä siirtokuvien asettelua ja siirtokuvapehmenteiden käyttöä omassa merkinnässään.

Tässä yhteydessä haluan myös kiittää kaikkia kävijöitä runsaasta kommentoinnista ja palautteesta. Otan aina ilomielin vastaan ajatuksia miten tätä blogia ja keskustelualuetta voisi parantaa, joten kaikki kehitysideat ovat jatkossakin tarvetulleita.

Tervetuloa keskustelemaan!

Osia on kuusi ja ne on tarkoitettu näyttelykorin etusiiven kokoamiseen. Sarjan mukana tulee siis kaksi erillistä koria. Näyttävämpi, mutta herkemmin vaurioituva ns. näyttelykori mallin staattista esittelyä varten sekä varsinaiseen ajokäyttöön tarkoitettu kestävämpi, mutta ilmeisesti yksityiskohdiltaan köyhempi kori.

Myyntipakkaus.

Laatikon kansi aukeaa, joten sen sisältöön on helppo käydä tutustumassa irtonumeroita myyvissä liikkeissä. Ja niitä liikkeitähän riittää. Mallia tuntuu löytyvän lähestulkoon jokaisesta kaupasta ja kun tv-mainontakin on hyvin aktiivista ei homma kaatune ainakaan liian vähäiseen markkinointiin. Toivottavasti mainonta myös jatkuu hyvällä huomioarvolla.

Pakkaus avattuna.

Osat on pakattu paksun taustapahvin ja tukevan läpinäkyvän muovin väliin. Varsinaisten siiven osien lisäksi mukana tulee kaksi ruuvia, jotka on tarkoitettu käytettäväksi myöhemmässä vaiheessa kun etusiipi kiinnitetään auton nokalle. Lisäksi mukana tulee Alice-sponsorilogot siirtokuvina.

Ensimmäisen numeron mukana tulevat osat.

Itse lehdessä on vain kuusi sivua ja se on sen vuoksi hienoinen pettymys. Alussa on kahden sivun mittainen aloitus Ferrarin F1-kautta 2007 käsittelevään jatkoartikkeliin. Lopussa on kaksi sivua, joissa käydään läpi etusiiven kasaaminen selkeiden kuvien avulla. Lisäksi lehdessä on niin ikään kahden sivun mittainen melko pintapuoliseksi raapaisuksi jäävä artikkeli erilaisista muoviliimoista. Lehti on kuitenkin mukavan selkeästi taitettu ja miellyttää silmää, mutta olisin toivonut kuitenkin enemmän sisältöä.

DVD-levyltä löytyy vajaan neljän minuutin kestoinen auton esittelyvideo, yksityskohtaiset rakennusohjeet kuudelle eri osakokonaisuudelle (etu- ja taka-akseli, vaihteisto, moottori, elektroniset osat sekä renkaat ja kori), autokouluosio, jossa opetetaan auton oikeaoppiseen käyttöön sekä galleria, jossa on runsaasti still-kuvia autosta ja sen osista.

Lehden sisältö jää melko suppeaksi.

Mukana tulee myös noin 60x80 cm juliste.

Etusiiven kasaaminen on sinällään hyvin yksinkertaista. Yhteenliimattavia pintoja on neljä ja osien sovitteet ovat melko hyvät. Liimana käytin Revell Contacta Professional -polystyreeniliimaa, jonka nokassa on kätevä ohut metalliputki helpottamassa liiman annostelua. Tällaisten liimojen toiminta perustuu siihen, että liiman seassa oleva liuotin sulattaa muovipinnat yhteen, jolloin saumasta tulee todella kestävä.

Harmillisesti etusiiven sivuosat on maalattu myös liimapintojen kohdalta, joten maali kannattaa rapsuttaa irti niistä kohdin. Muutoin saumasta ei tule yhtä kestävä, koska liima ei välttämättä sulata maalia kokonaan. Tai vaikka sulattaisikin, heikentää sulanut maali liimasauman kestävyyttä aina jossain määrin. Maalin rapsuttelu onnistuu helposti terävällä askarteluveitsellä.

Jos maalien irtirapsuttaminen ei innosta, on kaksikomponenttinen epoksiliima hyvä vaihtoehto muoviliimoille. Se kuivuu nopeasti ja saumasta tulee kestävä. Vaikka pikaliimaa suositellaankin, ei se ole mielestäni paras mahdollinen vaihtoehto, koska liitos ei ole kovin elastinen eikä kestä iskuja yhtä hyvin. Toisaalta tämän näyttelysiiven ei ole tarkoitus kovin kovaa käsittelyä kestääkään, joten se ei useimmissa tapauksissa ole todellinen ongelma.

Liimattavien siivenosien lisäksi mukana tuli myös kaksi pientä ilmanohjainta, jotka kiinnitetään vasta myöhemmässä vaiheessa. Ruuveja en kiinnittänyt vielä tässä vaiheessa, koska niille ei ole vielä mitään todellista käyttöäkään. Sivuosiin tulevat Alice-siirtokuvatkin jätin toistaiseksi pois ja lisään ne mahdollisesti myöhemmässä vaiheessa.

Aikaa etusiiven liimaamiseen menee vain muutama minuutti, joten aloitus on pehmeä. Jatkossa on luvassa varmasti hieman monimutkaisempaakin puuhastelua.

Etusiipi kasattuna. Kuvassa on mukana myös liimaukseen käyttämäni Revell Contacta -neulaliima

Tilaajille luvattua Ferrari-avaimenperää ei tämän ensimmäisen numeron mukana tullut. Eipä minulla olisi sille tosin käyttöäkään ollut, joten se ei jää kaivelemaan. Toisena tilaajalahjana luvattua t-paitaakaan en juuri kaipaile (mistä ne minun kokoni tietäisivät?), mutta kolmanneksi luvattu radio-ohjauslaite olisi kuitenkin mukava saada.

Näiden kohtalo selvinnee pian, sillä tämän ensimmäisen numeron läpikäynti jäi minulta niin viime hetkeen, että itse asiassa jo tänään pitäisi ilmestyä toinen numero, jonka yhteydessä minulle luvattiin myös kolmannenkin numeron saapuvan.

Projektin lopputuloksena pitäisi syntyä kahden vuoden päästä tällainen menopeli – tosin seitsemän kertaa pienempänä. Kuvassa F2007 Ferrarin myymälässä Roomassa elokuussa 2008.

Fiilikset ovat mitä mainioimmat, sillä kirjoitan tätä sopivasti juuri tämän vuotisen Span GP:n ja Kimi Räikkösen neljännen Ardennien suurhyökkäyksen jälkitunnelmissa. Mikä olisikaan parempi ajankohta aloittaa tämän Kimin parin vuoden takaisen mestaruusauton pienoismallin rakentamisesta kertova blogi.

Mahdollisuus tähän projektiin tarjoutui minulle ikään kuin sattumalta. Minua lähestyttiin auton markkinointia hoitavan yrityksen toimesta, koska ylläpidän Pienoismallit.netiä, joka on suomalaisille staattisten pienoismallien harrastajille suunnattu verkkopalvelu. Radio-ohjattavat laitteet eivät kuulu kyseisen sivuston aihepiiriin, eivätkä ne ole varsinaisesti itseänikään liiemmälti milloinkaan kiinnostaneet.

F1-fanina tartuin kuitenkin empimättä tarjottuun tilaisuuteen, sillä opin aina mielelläni uutta ja mahdollisuus laajentaa mallailuharrastustani liikkuvien pienoislaitteiden maailmaan tuntui mielenkiintoiselta.

Olen tottunut työskentelemään pääasiassa 1:35…1:72 mittakaavojen parissa, enkä projektiin suostuessani tullut ajatelleeksi kuinka valtavan iso 1:7 skaalan auto on. Pituutta sillä on lähes 70 cm, kun taas mallailuhuoneeni työpöytä on kooltaan vain 100×60 cm ja siinä pitäisi mahtua tekemään paljon muutakin. Onneksi työpaikallani on runsaasti ylimääräistä tilaa, eikä auton kasaaminen ei vaatine juurikaan erikoistyökaluja, joten käytännön toimet hoidan ainakin aluksi toimistolla ennen kuin mahdollisesti löydän jonkin paremman paikan.

Olen käynyt auton kotisivuilla tutustumassa siihen mitä tuleman pitää. Kokonaisuutta on kuitenkin vaikea hahmottaa, koska en tiedä mitä osia missäkin vaiheessa on luvassa tai kuinka paljon työtä ja aikaa todellisuudessa vaaditaan. Lehden toisen numeron mukana pitäisi tulla räjäytyskuva koko autosta, joten se varmasti helpottanee hahmottamista.

Olin ennakkoon kuvitellut, että kyseessä olisi lähinnä osien ruuvailua yhteen, mutta aivan niin helpolla ei pääse, sillä ilmeisesti kori tai korin osat toimitetaan läpinäkyvästä polykarbonaattimuovista (pc) tyhjiömuovattuina paloina, jotka tulee itse saksia irti ja viimeistellä – sekä tietysti maalata. Pc-korien maalaamisesta tiedän kuitenkin sen verran, että se on melkoisen helppoa, koska läpinäkyvä muovi maalataan sisäpuolelta, jolloin ulkopinta saa kiiltonsa ja tasaisuutensa muovista, eikä sisäpuolelle jäävän varsinaisen maalipinnan laadusta tarvitse juurikaan välittää. Ainakin Tamiyalta löytyy ihan kelpo valikoima polykarbonaattimaalia, joten käytän varmaankin niitä. Käytän spray-maalia, jos sopiva Ferrarin punainen sävy löytyy tai sitten sekoitan sävyn itse ja maalaan kynäruiskulla.

Muutoin auton kokoon saaminen vaikuttaisi melko yksinkertaiselta, sillä tarvittaviksi työkaluiksi mainitaan vain muutama ruuvitaltta, sivuleikkurit ja kärkipihdit sekä veitsi ja pikaliimaa.

Vaikka kokoaminen ei rakettitiedettä olisikaan, vaikuttaa rc-autojen muu tekniikka juuri sellaiselta näin asiaan vihkiytymättömälle. Etenkin polttomoottorin oikeaoppinen käyttö vaatinee tarkkaa tutkimista ennen hutkimista, jotta en heti ensialkuun rikkoisi kallista lelua.

Tässä vaiheessa minulle on vielä epäselvää, kuinka paljon lisähankintoja lehtien mukana tulevien osien lisäksi tarvitsee tehdä, jotta auton saa käyttökuntoon. Kallein yksittäinen hankinta olisi varmastikin radio-ohjain, mutta koska minulle jokainen numero tulee tilattuna, tulee ohjain ilmaisena tilaajaetuna kolmannen lehden mukana. Onneksi radio-ohjattaviin laitteisiin erikoistunut liike löytyy puolen tunnin bussimatkan päästä ja sieltä saanen puuttuvia lisätarvikkeita kuten polttoainetta ja öljyä sun muuta tarpeellista, mitä en osaa vielä kuvitellakaan. Jos sormi menee suuhun, saanen varmasti asiantuntevaa apua esimerkiksi RC-harrastus.com-sivustolta.

Näillä miettein ja eväin siis eteenpäin. Seuraavassa kirjoituksessa esittelenkin jo ensimmäisen lehden sekä sen mukana tulevat komponentit ja muut sälät.